Ihminen ikkunan takaa?
Luin uutisia ja seurasin sosiaalista mediaa siitä, kuinka bussilastillinen Perussuomalaisia matkusti Itä-Helsinkiin, Puhoksen ostoskeskukselle. He eivät kuitenkaan nousseet bussista, vaan jäivät istumaan parkkipaikalle. Herää aito kysymys: voiko tämä todella olla totta? Onko Suomessa paikkoja, joihin ei uskalleta mennä edes päiväsaikaan, vai oliko kyseessä puhtaasti suunniteltu propagandareissu?
Itä-Helsingissä asuu paljon maahanmuuttajia, mutta siellä asuu myös suuri joukko kantasuomalaisia. Paikalliset asukkaat ovatkin seuranneet tätä poliittista näytelmää lähinnä huvittuneina. Tilanne nostaa ilmaan vakavan kysymyksen: ovatko Perussuomalaiset vieraantuneet yhteiskunnasta jo aivan totaalisesti? Nyt pelätään tosissaan tilanteessa, jossa poliisinkaan mukaan mitään konkreettista uhkaa tai poikkeavaa ei alueella ollut.
Koko reissun jälkipyykki on ollut uskomatonta selitysten sotku. Ensin bussiin jäämisestä syytettiin eduskunnan turvamiehiä, mikä korjattiin lopulta virheelliseksi tiedoksi. Sitten matkan vetäjät alkoivat puhua ristiin: Perussuomalaisten kansanedustaja väitti, ettei bussista ollut aikataulusyistä tarkoituskaan poistua, kun taas puoluejohto sanoi jalkautumisen peruuntuneen pelon vuoksi. Huipennuksena julkisuuteen vuoti bussin sisältä video, jossa matkanjohtaja kuuluttaa mikrofoniin, etteivät perussuomalaiset itse osaisi käyttäytyä ulkopuolella vaan provosoisivat kuitenkin paikallisia. Puolue kuittasi tämän "ironisena vitsinä", mutta herää ajatus: ovatko Perussuomalaiset itse suurin turvallisuusuhka itselleen, jos he pelkäävät, etteivät osaa liikkua ihmisten joukossa asiallisesti ilman, että oma poliittinen sanoma muuttuu provosoivaksi saarnaksi?
Julkisuudessa puhutaan turvallisuusuhasta, maahanmuuton haasteista ja suurista poliittisista linjoista. Mutta kun tilannetta katsoo tarkemmin, huomaa, että isojen otsikoiden takana unohtuivat taas kerran ihmiset. Hallituspuolueen edustajat istuivat lukitussa linja-autossa, katsoivat ulos ikkunasta ja tekivät johtopäätöksiä arjesta, johon he eivät itse uskalla astua. Kun turvattomuuden mielikuvaa rakennetaan suljettujen ovien ja bussin lasien läpi, on pakko kysyä: osaammeko me enää antaa tilaa aidolle kohtaamiselle?
Arki ei ole tilasto tai poliittinen taistelutanner. Puhoksen yrittäjät, työntekijät, tavalliset asiakkaat ja Itä-Helsingin asukkaat elävät omaa elämäänsä ja maksavat veronsa siinä missä muutkin. Heille kyse ei ole eksoottisesta retkikohteesta tai "turistinähtävyydestä", vaan kodista ja toimeentulosta. Kun turvattomuutta luodaan pelkillä puheilla ja eleillä ilman, että ihmisiä edes yritetään kohdata kasvotusten, lisätään vain vastakkainasettelua ja pelkoa.
Jos päättäjät eivät uskalla tai halua kohdata niitä ihmisiä, joiden elämästä he tekevät päätöksiä, politiikasta tulee kylmää ja etäistä teatteria. Silloin tavallinen ihminen – oli hän kuka tahansa – jää taas kerran voimattomaksi sellaisen järjestelmän edessä, jossa hänet nähdään vain välineenä muiden poliittisissa tavoitteissa. Tämä Perussuomalaisten teatteriesitys vain korostaa sitä, että tässä yhteiskunnassa on korjattavaa – ja paljon.
Perussuomalaiset eivät nousseet Puhoksessa bussista
Kävimme kauppakeskus Puhoksessa
Kansanedustaja perussuomalaisten kohuretkestä
Kuva: "Puotinharjun ostoskeskus Puhos" / Sakari Kiuru / CC BY 4.0